27.7.2010
Kevät on ollut kovin raskas monen murheellisen tapahtuman vuoksi. Liian monta menetystä, kaikkia ei ole pystynyt edes vielä käsittelemään. On vain koitettava jaksaa uskoa tulevaan.
Iloksemme Sascha varsoi terveen pikimustan orivarsan 3.5.2010, 3 viikkoa etuajassa. Varsa oli kuitenkin reipas ja hyvin kehittynyt, ja sai nimekseen Darlando isosetänsä Darlando vd. Veldhoeven mukaan.
Varsa olikin mukana Tampereen näyttelyssä ja palkittiin II-palkinnolla ja oikein kannustavalla arvostelulla
5.1.2010
OIkein hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille poni-ihmisille!
Niin taas yksi vuosi päättyi ja uusi alkoi.
Mitä viime vuodesta jäikään käteen; Yummie saapui Hollannista tuliaisenaan viheliäinen pääntauti, jonka kanssa painimmekin sitten koko kevään. Talliin syntyi yksi varsa: Calinero, lammaspukuun piiloutunut ponipoika vai onko se sittenkin poniksi naamioitunut lampaan lapsi. Edellisestä vuodesta vähennettiin runsaasti näyttelyihin osallistumista, ainoastaan Turussa ja Mustialassa ponejamme oli esillä. Eliittinäyttelyyn kutsun sai kolme ponia, joista kaksi kävivät paikan päällä näyttäytymässä. Hiirikissamme Kaneli siirtyi paremmille hiiriapajille syksyllä.
Ensimmäinen kesä kymmeneen vuoteen, jolloin ei hikoiltu heinätöissä vaan lekoteltiin rannalla. Kesä oli lämmin ja kaunis, syksyn kurakelit onneksi loppuivat joulukuun alussa ja kunnon lumipeitekin saatiin jouluksi.
Uuden vuoden tavoitteita olen yrittänyt kovasti miettiä, tosin mitään lupauksia en ole tehnyt. Kunhan saamme Yummien länget ja tamppivaljaat, alamme leikkimään hevosmetsureita miniatyyrikoossa. Länkimestari kävikin viikonloppuna ottamassa mitat ja valjaatkin valmistunevat tammikuun aikana.
Kesällä tarkoitus on lähteä Hickstedtiin kansainväliseen shettisnäyttelyyn ja käydä samalla visiitillä Di:n ja Wilfin luona Parlingtonissa.
Tällä erää odotellaan kahta varsaa syntyväksi touko-kesäkuussa. Ainakin nuoria poneja olisi tarkoitus näyttää tulevana kesänä Hippokselle ja mahdollisesti jossain rotunäyttelyssä.
Mitään sen suurempia suunnitelmia on parempi olla tekemättä, vuodesta on todennäköisesti tulossa muutenkin tapahtumarikas ilman etukäteissuunnitelmia. Joillekin vain aina sattuu ja tapahtuu...
9.12.2009
Jännä päivä takana, vaikka ihan vaan etänä seurattiin tänään Hollannin oripäiviä. "Kuuma linja" oli auki ja pitkin päivää saatiin tilannetiedotuksia, miten Saschan poika Amigo v. St. v. Aschberg pärjää 63:n muun kleine maat-luokan orin joukossa.
Ja niin kävi, että odotus palkittiin: Amigo hyväksyttiin jalostukseen ja nyt on Saschalla 2 jalostusorijälkeläistä. 7 nuorta sai luvat ja premien nuoret saavat sitten tammikuun alussa. Aivan käsittämättömän hienoa!
Meillä on ollut suuri kunnia saada näin loistava jalostustamma pienimuotoiseen kasvatukseemme. Kaunis kiitos kuuluu Joelle ja Albert v. Asch:lle, jotka uskalsivat lähettää Saschan tänne kauas Pohjolaan, vaikka vaikeaa se heille oli.
Today was so exiting day: stallion assesment in Holland and Sascha's son: 2-yearling Amigo v. St. v. Aschberg was in ring with 63 young kleine maat-size colts. 7 colts accepted in breeding and Amigo was one of them. SUPER!!!
Now Sascha's both son in Holland are lisence stallions. It's amazing, a real breedmare!
Lots of congratulations to fam v.Asch: Joelle, Albert and Luna:=) You have done great job.
1.12.2009
Eilen Kiitolinja toi meidän uudet minityökärryt, ja kyllä niistä tulikin hienot. Kiitokset kuuluvat Rikun Rekipajaan Rikulle ja Saaralle:) Vielä odotellaan länkiseppä Vilho Vartiaista mittailemaan ponia länkiä varten ja minikokoisia tamppivaljaita valjasseppä Eeva-Liisalta . Näillä pääsee sitten pienimmät ponitkin töihin kuljettamaan vettä, heinää ja polttopuita.
Kun nyt vaan keli tästä alkaisi kuivua, kolme viikkoa on satanut lähes joka päivä ja tarhojen pohjat alkavat muistuttaa kyntöpeltoa. Onneksi porttien edustoille ajettiin syksyllä kivituhkaa. Se osoittautui toimivaksi ja edustat ovatkin säilyneet sateesta huolimatta hyvänä.
Ensi viikolla alkaa taas Hollannissa nuorten orien oripäivät. Saschan toinen, Hollannissa oleva 2-vuotias mustankirjava varsa Amigo v. St.v. Aschberg (i.Napoleon v. Kortenhof) on ilmoitettu kleine-maat luokkaan. Amigo on erittäin lupaava, ryhdikäs ja hyväliikkeinen ori. Nyt vaan jännitetään täällä peukut pystyssä, miten käy. Saschan ensimmäinen orivarsa Waldo(i. O´Regen vd. Kleine Tip ) hyväksyttiin jalostukseen 1 premiellä v. 2008. Se olisikin aika huimaa jos Saschan "kaikki" (kokonaista 2) Hollannissa olevat varsat olisivat jalostukseen hyväksyttyjä oreja.
10.9.2009
Ompas aikaa kulunut, sivujen lisenssikin ehti mennä syksyn tullessa umpeen. Nyt on taas sivut auki, ja jotain kuulumisia voisi päivitellä.
Mustialassa oltiin 7 ponin voimin oikein hevosautolla. Hienolle 20-vuotisjuhlanäyttelylle sattui optimaalinen keli koko viikonlopuksi, ei sadetta, eikä tuulta ja auringostakin saatiin nauttia.
Lauantaina mukana olivat nuoret: Aliisa, Dina ja Tahvo. Vuotias teini Dina (Baladina) aloitti päivän täysin yllätyksellisellä käyttäytymisellä, neiti päätti olla liikkumatta kehässä mihinkään. Ei eteen, eikä taakse, totaalinen stoppi. Kylmä hiki nousi pintaan, mutta onneksi Martikaisen Sari tuli pelastamaan tilanteen ja toimi "raippanaisena" perassämme. Vastarannan kiiski liikkui sitten eteenpäin, tosin kuin hidastetussa elokuvassa.
Tuloksena III-palkinto ja Dickin tuomio "poor trot". Hippoksen kehässä Halosen Henna taas auttoi perätuupparina ja siellä liike oli jo vähän liukkaampaa, tuloksena 36 p ja II-palk. Kiitos miljoonasti ystävät :)
Aliisa (Alyshia) oli aivan liian lihava, mutta Strang ei sakottanut ylipainosta samalla lailla kuin Dick. Tuloksena rotukehästä II-palk ja Hippokselta 99787=40 p.
Tahvo (Bastien) oli sitten päivän viimeisenä vuorossa, täynnä energiaa oleva nuori ORI. Strang sijoitti Tahvon ison ryhmän ensimmäiseksi, josta olin kovin iloinen ja hämmästynyt. Lopuksi kummankin ryhmän ensimmäisestä Strang valitsi Tahvon luokkavoittajaksi. Tahvo yllätti taas...
Hippoksen kehästä irtosi sitten 37 p. ja II-palk. Ihan hyvin siihen nähden, ettei liikkeiden esittämisestä tahtonut tulla mitään, tyttöjä kun oli viereisessä kehässä ja huomio kiinnittyi täysin sinne.
Alyshia of Brookland Baladina of Brookland Bastien of Brookland
Kovaa kotiin ja seuraava satsi pesuun. Sunnuntaille mukaan lähtivät sitten Portia, Yummie, Sascha ja Nero.
Päivän ensimmäinen oli Portia, ja jotenkin edellistä päivää noudattaen, Dick antoi lilliputille III-palkinnon. Portia oli myös lihava, tiukasti tiine liitävä lihapulla:) Yummie oli yksin omassa luokassaan ja sai Dickiltä II-palk. Ori oli hyvin hermostunut, eikä tahtonut pysyä hetkeäkään kehässä paikoillaan arvostelun aikana. Ch-miniruuna/ori-kehässä Yummie valittiin sitten ch-minioriksi.
Sascha turpoaa myös jo heti tiineyden alkuaikana valaaksi, niin myös tänä vuonna. Strangilta tällä kertaa II-palk ja sijoitus luokan keskivaiheille. Nero (Calinero), meidän pieni lammaskarvainen tappijalka sai myös II-palkinnon ja sijoittui myös luokan puoliväliin.
Parlington Portia Yum Yum Calinero of Brookland & Sascha
©Satu Korhonen
Näihin tuloksiin päätämme tämän näyttelykauden. Kolme poniamme sai kutsun eliittinäyttelyyn. Katsotaan ketä mukaan sitten lähtee.
12.8.2009
Aika on kulunut kuin siivillä ja tänä vuonna onkin tullut vietettyä tätä mahtavaa kesää aurinkoa ottaen ja uiden, siis rennosti. Ensimmäinen kesä kymmeneen vuoteen, kun ei tehty heinää, rakennettu tai remontoitu nurkkia, juostu ponien kanssa näyttelyissä koti,-tai ulkomailla. Hieno tunne, tähän voisi jopa tottua.
Vermoon lähdin tänä vuonna vain turistina, mutta löysinkin itseni roikkumasta -kirjaimellisesti pienen Tikrun riimunnarusta. Tikru(Promisehill Faery Fuckra) voitti hienosti orivarsaluokan ja hänen äitinsä Bonnie (Beaudesert Autumn Fair) oli shettisten vuoden voittaja ja BIS II.
Omat ponimme ovat olleet juhannuksen jälkeen laitumella ympärivuorokautisesti ja ovat edelleen niin kauan kuin kelit vain sallivat. Nyt on aloitettu jo kuivan heinän syöttäminen, sillä vanha laidun on jo kaluttu. Tänä vuonna laidunta laajennettiin ja mukaan otettiin ympärillä oleva metsä,josta osaan on tehy avohakkuu vuosia sitten. Siellä kasvaakin paljon luonnonheinää ja muita ponien herkkuja. Se myös tarjoaa piilopaikkoja auringolta. Pienimmät ponit piiloutuvat täysin näkymättömiin saniaisten alle. Vadelmia on todella paljon tänä vuonna ja erityisesti ponien metsässä, siellä onkin hauska kerätä marjoja pienten apulaisten pyöriessä ympärillä ja yrittäessä tyhjentää marja-ämpäriä :)
Mustialan näyttely on tänä vuonna meidän ykköskohteemme ja sinne ollaankin lähdössä isommalla porukalla, nythän on yhdistyksen 20-vuotisjuhlanäyttely ja skotlantilaiset herrasmiehet; maailman parhaat tuomarit arvostelemassa suomalaisia poneja. Ainutlaatuinen tapahtuma. Mr Dick Transy-siittolasta on vieraillut täällä viimeksi v. 2003 ja silloin Hilda ja Midi olivat hänen arvosteltavinaan. Seuraavaa mahdollisuutta päästä Dickin arvosteltavaksi tuskin tulee, sillä legendaarisen siittolan omistaja on jo iäkäs.
Jos poni häneltä tai Mr. Strangilta saa ykköspalkinnon, voi omistajansa olla todella ylpeä saavutuksesta. Nyt sitten vaan puunaamaan ja treenaamaan tulevaa koitosta varten.
Syksyn tullen Tahvosta tulee iloinen ruuna ja hän pääsee takaisin isoon laumaan, missä ei ole tänä kesänä saanut olla, vaan on laiduntanut vanhan hevosruunani Naskalin kanssa. Naskali onkin joutunut toimimaan nuoren oriin oppi-isänä, tosin vähän kovempaa kuria olisi voinut vanha herra nuorelle nousukkaalle pitää.
Tammojakin on ehditty tänä kesänä astuttaa, saa nähdä montako varsaa ensi kesänä sitten syntyykään.
25.6.
Aika on kulunut kuin siivillä ja kesän helteet meneillään, viikonlopuksi Tampereen seudulle lupaillaan 29 asteen lämpötiloja. Nyt nautitaan lämmöstä, eikä valiteta kuumuutta.
Kävimme pyörähtämässä ensimmäisessä tämän vuoden näyttelyssämme Turussa kuun alussa. Tuomarina oli ruotsalainen Ronny Johnsson. Mukana meillä oli Sascha ja Nero. Pitkään mietin, lähdetäänkö ollenkaan matkaan, sillä luvassa oli runsasta sadetta tuulen kera, eikä lämpöasteitakaan paljoa lupailtu. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt jäädä aurinkoiselle Pirkanmaalle. Sascha sai elämänsä ensimmäisen II-palkinnon sijoittuen luokassaan toiseksi ja pikku-Nerolle rapsahti III-palkinto. Arvostelut olivat kuitenkin kummankin kohdalla hyvät. No, se siitä ja seuraavaksi sitten Mustialaan. Tänä kesänä pidetään näyttelyistä vähän lomaa.
Ponit ovat kaikki kesälaitumella vihdoinkin yötäpäivää sadekauden jälkeen. Yöt vietettiin vielä tallissa juhannuksenakin. Kova tuuli ja sade yhdistettynä kylmään ilmaan sai monet tärisemään kylmästä sadeloimistakin huolimatta.
18.5.
Kevät on jo pitkällä, miltei kesä. Tänään otettiin cemit ja sitten vain odotellaan. Ponit ovat jo olleet laitumella pieniä pätkiä, vaikka eipä siellä vielä paljon ruohoa kasvakaan, saavathan totutella vihreään pikkuhiljaa.
Nero on on jo kovasti kasvanut ja löytänyt monta uutta kaveria, sisko Dina tuntuu olevan selvästi mieluisin. Dina onkin hyvin rauhallinen ja kiltti vuotias tamma-neiti ja suhtautuu pikkuveljeensä hellän huolehtivasti.
Tallit on pesty juuriharjalla katosta lattiaan ja desinfioitu reppuruiskulla kaikki mahdollinen. Tauti ei ole enää uusinut kenelläkään ja viimeisinkin parani 1,5 kuukautta sitten.
2.4.2009
30.3 aikaisin maanantai-aamuna tallissa odotti pikkuruinen yllätys. Sascha oli pyöräyttänyt suloisen mustan orivarsan vähän aiemmin kuin odoteltiin. Onneksi kaikki oli mennyt hyvin ja pikkupoika oli jo pystyssä ja maitobaarikin oli heti löytynyt. Ylpeä isä tälle hienolle ja ryhdikkäälle lapselle on orimme Vitmar v St. Juventa. Tämä on nyt Vikin toinen jälkeläinen ja jälleen orivarsa.
Harmi, kun kevät on hieman jäljessä ja meillä vielä ihan reilusti lunta maassa. Äiti ja lapsi ovat päässeet vielä vain hetkeksi aikaa pihalle jaloittelemaan. Josko lumi nyt tämän viikon aikana sulaisi ja paikat alkaisivat kuivua, niin saisivat jo olla vähän pidemmän aikaa ulkona. Varsalla on kova vauhti päällä ja koiran takkikaan ei tunnu menoa rajoittavan.
Viikonloppuna auto starttaa taas jokavuotiseen tapaan Ypäjälle oripäiville,tänä vuonna katsomon puolelle tosin. Viime vuonna oltiin juoksuttamassa oreja kehässä ja edellisenä vuonna oli Vikki esillä. Tällä kertaa voi keskittyä jännittämään ystävien oreja, kun omat suunnitelmat menivät mönkään.
Emme päässeetkään viheliäisestä pääntaudista niin helpolla. Osa jo sairastuneista sai taudin uudelleen ja on nyt vihdoin parantumassa. Leuan alla olleet paiseet on puhjenneet ja silloin myös tauti alkaa olemaan ohi. Pitikin ensimmäisellä kierroksella antaa penisiliinikuuri taudin loppuvaiheessa. Se pysäytti taudin, eikä kuitenkaan antanut immuniteettia vielä rakenteissa muhivaa bakteeria vastaan. Taudin on vaan annettava mennä loppuun asti ilman lääkitsemistä. Kaikki ell:ltkään eivät tunne tautia ja sen kulkua. Kuurin oli tarkoitus estää jälkitautien, kuten keuhkokuumeen muodostumista, mutta se myös aiheutti uusimisen.
Kumpa nyt ei enää kukaan sairastuisi uudelleen.
10.3.2009
Maaliskuu meneillään, ja edelleen tapahtuu. Kaikki ponit ovat vihdoin täysin tervehtyneet ja elämänilo näkyy taas kaikkien silmistä. Toisin oli vielä pari viikkoa sitten, kun kuumeiset potilaat viettivät viikosta kahteen tallissa taudin kourissa.
Tänään saimme bakteerinäytteen tulokset Evirasta, ja tauti paljastui sitten influenssan sijasta pääntaudiksi.:( Yhdellä ponilla turposi leuan alta imusolmukkeet ja muutaman päivän päästä alettiin sitten epäillä pääntautia. Muut sairastivat taudin lievemmillä oireilla; korkeaa kuumetta, yskää ja sierainvuotoa.
Talli on ollut eristyksissä heti taudin alusta saakka, ja tästä vielä eteenpäin muutaman viikon. Karanteeniajan päätyttyä koko talli sekä ponien varusteet pestään ja desinfioidaan.
Ikävä tauti, jonka vuoksi meiltä jää nyt oripäivät väliin. Kaikki se vaiva ja työ, mitä ehdittiin tehdä, meni täysin hukkaan. Vaikka karanteeniaika meneekin umpeen ennen oripäiviä, emme halua ottaa riskiä, että tauti leviäisi. Tätä todella kurjaa tautia emme toivo kenellekään, eikä se myöskään meiltä lähde eteenpäin.
Harmittaa niin vietävästi, mutta elämä jatkuu. Yritetään taas ensi vuonna uudelleen, Vikillähän on kantakirjauskin silloin.
Jännittävät viikot on edessä, Nikolla on vielä tämä ja ensi viikko kirjoituksia jäljellä. Tähän mennessä kirjoitetut aineet ovat lähteneet hyväksyttyinä eteenpäin ja toivottavasti loputkin. Mitään paineita ei opiskelija itse taida ottaa, enemmänkin äitiä jännittää. Jos ei keväällä lakkia, niin sitten kenties syksyllä. Ensi vuoden alussa ottaa armeija esikoisen oppiin ja siihen asti on aikaa korotella arvosanoja.
Viikonloppuna lähdetään Sissin kanssa Pirkkahalliin kans.väliseen koiranäyttelyyn. Tuomari saapuu Irlannista ja Choweja on mukaan ilmoittautunut 28 kpl. Sissin veli Artturikin saapuu Oulun tienoilta mukaan, joten sisarukset tapaavat toisensa pitkästä aikaa. Artturi kisaa valioluokassa ja Sissi vielä avoimessa.
28.2.2009
Helmikuun viimeinen päivä menossa ja kevään merkkejä on jo näkyvissä. Aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Jotain hyvää ja jotain huonoakin on tämän kuun aikana tapahtunut. Vikki on käynyt nyt kolme kertaa saamassa shockwavea etujalan pehmytkudosvaurioon ja selkeästi on muutosta parempaan tapahtunut. Arpikudos vauriokohdan ympäriltä on poistunut ja Vikki kävelee huomattavan paljon paremmin. 2 kuukauden kuluttua on vielä yksi reissu klinikalle, ja sitten toivottavasti tämä harmittomasta yliastunnasta johtuva pitkä ontuminen olisi historiaa.
Sitten ne huonot asiat; Dina sai lievän ähkyn, josta onneksi toipui nopeasti. Syyksi epäiltiin liian kortista säilöheinää. 10 vuoden aikana tallissamme on ollut ainoastaan yksi ähky aiemmin. Pari vuotta sitten Manna sairastui kaasuähkyyn itsenäisyyspäivänä.
Reilu viikon kuluttua Dinan ähkystä koko talli paria asukkia lukuunottamatta sairastui influenssaan. Korkea kuumetta: 39-41 C, yskää ja sierainvuotoa. Pahimmillaan yli puolet poneista oli samanaikaisesti karsinalevossa. Rankka viikko myös hoitajalle.
Josko tästä taas alkaisi elämä hymyilemään myös meille.
27.1.2009
Tammikuu on jo lopuillaan ja lunta on maassa ihan mukavasti, kuten kuvasta näkyy. Alkavan vuoden kunniaksi varsat saivat ensimmäiset, ei niin mieluisat rokotukset.
Teimme nuoren kuusikon harvennusta ja ponit saivat niistä runsaasti pureskeltavaa ja puuhaa. Vaikka tarha on metsässä, on jo kaikki alaoksat kasvavista kuusista syöty aikoja sitten. Kaadoimme myös nuoria haapoja, ja niitä onkin nakerreltu ja kuljeteltu pitkin poikin monta päivää.
Dina ja Tahvo mitattiin viikonloppuna ja kummatkin ovat tässä vaiheessa 82 cm, siis aivan samankokoisia. Toivottavasti kasvaisivat vielä ainakin kymmenisen senttiä.
Tahvo viettää jo aikaansa isänsä kanssa, mutta on aika raju leikkiessään, eikä Vikki raaski poikaansa oikein kurittaa. Välillä palataan taas jäähylle tammalaumaan, missä kuri on sitten aivan erilainen.
3.1.2009
Vuosi on jälleen vaihtunut, vaihdetta tosin odoteltiin taas kauhunsekaisin tuntein. Radiot päällä tallissa koko illan ja extraheinät turpien edessä. Tällä kertaa kaikki ottivat paukkeen yllättävän rauhallisesti, jopa Kapriole, joka parin viimeisen uudenvuodenaaton aikaan on ollut hyvinkin hermostunut.
Nyt on sitten pakkasetkin saapuneet ja jopa -22 astetta on luvattu sunnuntai-yölle. Kyllä tuntuu kylmälle, kun ei ole taas tähän totuttu. Onneksi poneilla on edelleen paksu karvansa, tosin muutamat ovat alkaneet jo pudotella talvitakkiaan.
Oikein hyvää ja onnekasta alkanutta vuotta kaikille poni-ihmisille.
24.12
Joulu on tullut ja maa sai, kun saikin kauniin valkoisen lumipeitteen. Kynttilät valaisevat lumista polkua metsän keskellä ja taivas on kirkas täynnä tähtiä.
Nyt on aika levätä ja viettää laatuaikaa leppoisasti perheen kanssa, syödä liikaa ja löhötä sohvalla katsellen elokuvia ja lukea kirjoja.
Toivomme kaikille oikein rentouttavia joulunpyhiä.
Christmas has came and we got snow here in middle of forest. Candels are burning and gives light to snowy paths. Sky is full of bright stars.
It's time to relax and spend good time with family, eat too much and lying in couch reading books and looking christmas movies.
Relaxing Christmas to all of you!
12.12.2008
Kotona taas, kolmen päivän opintoretki Hollannin oripäiville takana.
On hyvä välillä käydä katsomassa muutakin maailmaa, satoja nuoria oriita nähdessä silmä harjaantuu erottamaan paremmin hyvät ja huonot toisistaan. Näin joulukuussa varsinkin, kun tarjolla jalostukseen on myös niitä huonompia yksilöitä. Tammikuussahan nämä nyt luvan saaneet nuoret ovat uudelleen varsinaisessa, enemmän ulkolaisillekin tarkoitetussa showssa ja saavat palkintoluokkansa vanhempien orien ohella. Silloin onkin nähtävänä vain jalostukseen hyväksyttyä materiaalia.
Tiistaipäiväna oli minien päivä, joita oli tarjolla huimat 88 kpl. Jalostukseen näistä hyväksyttiin 12 uutta oria. Kovin moni hieno nuori pudotettiin pois vielä kehittymättömänä. Ja yksikään Englannista tuotu siellä luvallinen ori ei läpäissyt tuomarien seulaa, eivätkä siis saaneet lupaa. Hollantilaiset eivät hyväksy eu-oreja automaattisesti tällä hetkellä, kuten meillä tehdään.
Keskiviikkona oli kleine-maat luokka, ja mukana oli 62 nuorta tulokasta. Kleine-maat luokka on kokoluokista pienin ja jalostusluvan sai vain 8 nuorta. Tämä kokoluokka on perinteisesti ollut hieman heikkotasoinen, mutta muutama todella upea nuori iski silmään, ja erään hallakon Zandkamp-oriin olisin mielelläni pakannut laukkuun. Sittemmin ori saikin luvat ja omasta mielestäni on varmasti parhaimpia kokoluokkansa nuorista.
Torstai oli vapaapäivä, ja minun oli aika palata kotiin työkiireiden vuoksi. Perjantaina ja lauantaina meno jatkuu Hollannissa midden-maat ja grote-maat luokan orien osalta.
Tässä kohdassa pitäisi olla muutama kuva, MUTTA kamera päätti tehdä äkkikuoleman, taas. Yhtä ainutta kuvaa en saanut otettua, onneksi Leontien lupasi lähettää muutaman kuvan minulle myöhemmin.
3.12
Klinikareissu takana, vihdoin löytyi syykin Vikkiä koko kesän vaivanneeseen ontumaan. Vikki astui keväällä talutuksessa rennossa temmossa kavionsa "yli", ja harmittoman tuntuisesta kompuroinnista tulikin pitkä ja mystinen poteminen. Tähän päivään asti ei ole mitään muutosta tilassa tapahtunut suuntaan tai toiseen. Heti keväällä ori tutkittiin "perinpohjaisesti" , eikä vikaa löytynyt. Piti vaan odotella se tavanomainen pari kuukautta.
Elokuussa tilasin viimeisenä oljenkortena ajan Kangasalle meidän henkilääkärille Saarisen Heikille, ja mukana oli myös huippu-fysioterapeutti Tuula Pursiainen. Niin suosittu tämä huippu-kaksikko on, että mellkein 4 kuukautta jouduimme odottelemaan. Olisi pitänyt mennä sinne heti, mutta pitkien jonotusaikojen vuoksi vietiin ori klinikalle, mihin pääsi saman tien.
Taas jouduttiin puuduttamaan, kuvaamaan ja ultraamaan ja nyt saatiin paikallistettua vaurio: oej kyynärnivelen ulomman nivelsiteen vaurio ja niveltulehdus. Paikka on kuvauksen kannalta erittäin hankala ja nytkin oli lääkärin mukaan sattuman kauppaa, että vaurio löytyi. - onneksi.
Piikitettiin suoraan niveleen tulehdusta helpottavaa sekä kortisonia, meille uutena juttuna Vikki sai myös Shockwave-hoitoa, eli shokkiaaltohoitoa suoraan niveleen. Cartrophenia pistellään itse kerran viikossa 4 viikkoa.
Shokkihoitoa annetaan vielä kaksi kertaa ja sitten kuvataan uudelleen, josko hoito olisi auttanut.
Vaurion paikantuminen helpotti suunnattomasti ja nyt vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Suuret kiitokset spesialisti-kaksikolle. Kiitokset myös mahtavalle kengittäjällemme Jori Seppälälle; spesialisti-tiimin kolmannelle jäsenelle, kaikesta tuesta ja paneutumisesta Vikin vaivaan. Jori on kestänyt meitä jo 10 vuotta, sitkeä mies.
-tämähän on kuin gaalassa, kiitellään ja kehutaan kaikki vuorotellen.
30.11
Höh, meillä oli lunta ja nyt näyttää taas kura puskevan pintaan. Olisipa nyt pysynyt edes pakkasen puolella, mutta ei.
Tänään valmistui vihdoin varsojen tarha ja päästään vierottamaan kakarat mammoistaan. Aliisa muutti myös lastentarhaan ja Manna saa olla porukassa "hoitotätinä" pitämässä kuria yllä. Pientä huutelua tarhasta toiseen erityisesti äitien puolelta kuului, mutta lapset olivatkin yllättävän reippaita.
Yhdistyksen syyskokous koettiin viime viikonloppuna ja hengityksen salpaava kotimatka oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen, normaalisti 1 1/2 tunnin matka taittui kolmessa tunnissa ja pelotti niin, että teki mieli alkaa itkemään. Onneksi mukana oli kartturi, joka seurasi silmä kovana tienreunaa, ettei ojaan jouduttu. - kaikkeen sitä ihminen itsensä asettaakin. Kokouksessa oli kelistä riippumatta viitisenkymmentä säätä uhmannutta osanottajaa. Kyllä me shettis-ihmiset ollaan sitten rohkeita :) Toivottavasti kaikki pääsivät ehjin nahoin kotiin.
Keskiviikkona viedään Vitmar Kangasalan klinikalle Hessun ja Pursiaisen Tuulan tutkittavaksi. Edelleen haetaan syytä mystiselle ontumalle, jolle ei ole tahtonut löytyä syytä kuvauksista, puuduttamisista ja ultrauksista huolimatta. - kumpa joku syy vihdoin löytyisi.
20.11.2008
Meillä on lunta !!!! Vihdoinkin. Kyllä tätä on odotettu. Ei paljoa, mutta kuitenkin, ja KUIVAA. Toivottavasti kuraa ei enää tänä talvena näy. Ponit nauttivat ja erityisesti varsoille eilisaamu oli jännittävä, mitä ihmettä tutulle maailmalle oli tapahtunut.... Voiko tuota valkoista syödä, vai pitääkö sitä juoda, vai pyöritäänkö siinä porukalla. - kaikkea kokeiltiin, ja turvalliseksi havaittiin.
Vilman pennut ovat kovasti kasvaneet ja äiti-mamma tuleekin lauantaina kasvattajaltaan kotiin. Pennut jäävät vielä kasvamaan ja lähtevät kukin sitten uuteen kotiinsa ilostuttamaan uusia omistajiaan.
Sunnuntaina suunnataan Lahteen vuosikokoukseen, säätiedotus on luvannut tosin juuri sille päivälle lumimyrskyä. Vähän jännittää lähteä huonoon keliin ajelemaan...
2.11.2008
Suomessa syntyneiden näyttely Loimaalla oli lauantaina ja Tahvo (Bastien of Brookland) oli poneistamme ainoana näytillä. Poneja oli ilmoitettu n. 80 kpl. Kyllä siellä oli kylmä,hrrrr. Ei lähtökiireessä tullut pieneen mieleen pukeutua lämpimästi, maneesissahan näyttely oli... Pureva tuuli aukealla alueella ja muutama lämpöaste, ei hyvä yhdistelmä kesävaatteissa olevalle.
Tuomarina oli ruotsalainen Ulricha Nordmark, Nords-stuterista. Tahvo päätti pelleillä koko rahan edestä, eikä ravista tahtonut tulla mitään. Viileä keli ja ihmeellinen maneesi toi tuplasti energiaa tavallisesti niin rauhalliseen nuoreen miehenalkuun. Tuloksena kolmas sija toisella palkinnolla. Luokan voitti Kaunisrannan Harry Potter. Ykköspalkintoja ei tällä kertaa tässä luokassa tullut kenellekään. Arvostelu sen sijaan oli erinomainen:
"Maskulin, välutvecklad, mycket god typ. Vackert huvud, lång hals, djup bål, bra kors. Benad till sin storlek, tät och marktrång fram. Bra rörelser,"
Champion varsa oli Hannan kasvattama ja omistama tamma Pineriver's Dimantte, joka valittiin hienosti koko näyttelys BIS III:ksi. BIS I oli jälleen upea A.S. Namorado ja BIS II vuotias minitamma Fantas a Dream come True. Paljon onnea taustajoukoille.
Oikein paljon kiitoksia Saritalle avusta. Ja suuret kiitokset myös näyttelyn järjestäjille.
Nyt jäädään näyttelyiden osalta talvitauolle ja nautitaan tämän vuoden tunnelmista ja tuloksista, tämä oli meille hieno vuosi. 15 arvostelua, joista 10 ykköstä ja 5 kakkosta. 4 luokkavoittoa, yksi champion-titteli, yksi res-champion sekä Portian upea titteli "Paras varsaton minitamma Saksassa". Ensi vuonna taas...
Bastien was in our last show this year: show for finnish bred ponies. He was third in his class and got second prize. Show was in manes and good practice for young pony. Bastien was full of energy and showed all his tricks this time :)
Judge said about him: Masculine, well developed, very good type. Beatiful head, long neck, deep body, good cross. Enough bones to his size, narrow in front. Good movements.
Now it's time for winter holiday, we had a very good year: 15 times in shows with 10 first-, and 5 second prize, 4 classwinner, one champion, one res. champion and last, but not least Portia's: "best minimare without foal at foot"-prize in Germany.
********************************************************************************************************************************
25.10.2008
Seinäjoen kansainvälinen koiranäyttely oli ohjelmassa tänä viikonloppuna. Ompa muuten huomattavasti helpompaa matkustaa koiran kanssa näyttelyyn,kuin ponien. Sissi (Nallelaakson Cassandra) oli ilmoitettu ensimmäiseen avoimen luokan näyttelyynsä ja choweja oli ilmoitettu näyttelyyn huimat 41 kpl.
Tuomarina oli Birgitta Gothen Tanskasta, tosin joissain papereissa hänen mainittiin olevan Ruotsista, anyway... Mitään odotuksia ei ollut, varsinkaan kun tiedettiin siellä olevan paljon hyviä valioluokan koiria.
Kuitenkin Sissi voitti hienosti oman luokkansa saamalla Eri:n. Paras narttu-kehässä Sissi oli pitkään ensimmäisenä, tuomarin oli vaikea tehdä valintansa kahden koiran välillä ja pitkän miettimisen jälkeen hän sijoitti mustan Sissin toiseksi. Voittajakoira oli kaunis punainen nuortenluokan narttu, joka sai sertin ja cacibin. Sissi palkittiin sitten vara-sertillä ja vara-Cacibilla. Narttujen voittajasta leivottiin sitten vielä ROP, joten ei huonolle hävitty. Arvostelukin oli täynnä exellentiä :)
Joskus yli 20 vuotta sitten kuljin hyvinkin paljon labradorieni kanssa näyttelyitä ja olin mukana myös järjestämässä niitä. Sittemmin ei oikein enää ole innostus riittänyt, on enemmän tullut ponien kanssa kierreltyä. Silloin tällöin on kuitenkin mukava lähteä koirankin kanssa matkaan.
Kiitokset Eijalle hienoista kuvista.
